JOSKUS VAAN TUNTUU LASKEVANSA TASOLTAAN

Ensimmäinen tuntipostaus tälle blogille, nicee! Kaikki tietää että mun selitykset asioille on tosi monimutkaisia, joten yritän nyt selittää tunnista silleesti että kaikki tajuais.

Olin eilen, lauantai, 9 huhtikuuta tunnilla Wanhassapirkkiössä missä käyn oikeasti keskiviikkoisin, mutta tunti oltiin siirretty eiliselle kun ei sää meitä armonut keskiviikkona. Poikkeuksellisesti menin hevosella nimeltä Monni ja pakko sanoa että mulla ei oo ollu pitkään aikaan hermot näin kireällä tämän harrastuksen parissa kun eilen. Teki vaan niin paljon mieli lopettaa se tunti kesken ja lähteä.

Olenpas näyttävänä, (c) Veera

Monni ei mennyt ensimmäisellä tunnilla joten laitoin pollen valmiiksi, välissä kävin kuvailemassa kaverini tuntia. Lopulta kello oli kuusi ja lähdin kentälle. Jo alkutunnista Monni oli ihan kamalan tahmea ja pystyin kuvitella minkälainen lopputunti tulee olemaan. Hetki oltiin siinä kävelty kunnes otettiin ravia, tehtiin paljon voltteja, kiemuroita jne. Hevonen oli ihan kamala rautakanki ja ravaili pää pystyssä, samastui hyvin laamaan. Aina kun lähdin voltilla pyytämään pollea myötäämään, se joko pudotti käyntiin tai yritti kurkotella lisää taivasta kohti.

Muutes kaikki nämä ratsastuskuvat (c) Eve

Välikäyntien aikana otettiin jalustimet kaulalle ja alettiin työstämään keskihalkaisijalla, ensin otettiin lävistäjällä pidennettyä ravia ja hetken päästä koottua. Uralla pitkät sivut laukkaa. Laukassa Monni oli tosi hyvin kuulolla ja laukka oli mukavan rentoa, mutta muuten ravissa ja käynnissä meni ihan päin puuta ja tuntu ettei mikään onnistu. Lopussa tuli kerran hyvin koottua ja muuten meniki ne pidennykset ja  muut kootut tikkataulusta ohi.

Yhdellä tavalla tätä tuntia voin kuvailla hyvin, laukassa ollaan Monnin kanssa kyllä kehitytty.
Polle mukavasti rentoutui eikä puksuttanu sellasita ravi-laukkaa. 

Ei tältä postaukselta oikeastaan muuta voi pyytää, eli se ois sitten seuraavaan postaukseen joka uskoakseni tulee maanantaina kun käyn ratsastamassa Lieskellä!