JOSKUS VAAN TUNTUU LASKEVANSA TASOLTAAN

Ensimmäinen tuntipostaus tälle blogille, nicee! Kaikki tietää että mun selitykset asioille on tosi monimutkaisia, joten yritän nyt selittää tunnista silleesti että kaikki tajuais.

Olin eilen, lauantai, 9 huhtikuuta tunnilla Wanhassapirkkiössä missä käyn oikeasti keskiviikkoisin, mutta tunti oltiin siirretty eiliselle kun ei sää meitä armonut keskiviikkona. Poikkeuksellisesti menin hevosella nimeltä Monni ja pakko sanoa että mulla ei oo ollu pitkään aikaan hermot näin kireällä tämän harrastuksen parissa kun eilen. Teki vaan niin paljon mieli lopettaa se tunti kesken ja lähteä.

Olenpas näyttävänä, (c) Veera

Monni ei mennyt ensimmäisellä tunnilla joten laitoin pollen valmiiksi, välissä kävin kuvailemassa kaverini tuntia. Lopulta kello oli kuusi ja lähdin kentälle. Jo alkutunnista Monni oli ihan kamalan tahmea ja pystyin kuvitella minkälainen lopputunti tulee olemaan. Hetki oltiin siinä kävelty kunnes otettiin ravia, tehtiin paljon voltteja, kiemuroita jne. Hevonen oli ihan kamala rautakanki ja ravaili pää pystyssä, samastui hyvin laamaan. Aina kun lähdin voltilla pyytämään pollea myötäämään, se joko pudotti käyntiin tai yritti kurkotella lisää taivasta kohti.

Muutes kaikki nämä ratsastuskuvat (c) Eve

Välikäyntien aikana otettiin jalustimet kaulalle ja alettiin työstämään keskihalkaisijalla, ensin otettiin lävistäjällä pidennettyä ravia ja hetken päästä koottua. Uralla pitkät sivut laukkaa. Laukassa Monni oli tosi hyvin kuulolla ja laukka oli mukavan rentoa, mutta muuten ravissa ja käynnissä meni ihan päin puuta ja tuntu ettei mikään onnistu. Lopussa tuli kerran hyvin koottua ja muuten meniki ne pidennykset ja  muut kootut tikkataulusta ohi.

Yhdellä tavalla tätä tuntia voin kuvailla hyvin, laukassa ollaan Monnin kanssa kyllä kehitytty.
Polle mukavasti rentoutui eikä puksuttanu sellasita ravi-laukkaa. 

Ei tältä postaukselta oikeastaan muuta voi pyytää, eli se ois sitten seuraavaan postaukseen joka uskoakseni tulee maanantaina kun käyn ratsastamassa Lieskellä!

ALOITUS POSTAUKSEN MAKUA

Heh, taas…..vanhat piilotettuina, tämä uutena ja julkisena. Olen aika varma että tämä on viiminen blogini minkä väsään ja viiminen aloituspostaus minkä tehen. Aina kun innostukseni bloggaamiseen on hiipunut, olen jättänyt blogin heitteele ja tehnyt uuden, siispä jos innostukseni loppuu tähänkin blogiin, en ole tekemässä enää uutta. Nyt vaan pitää ryhdistäytyä ja pitää tämä kasassa näinäkin päivinä, kun ei vaan jaksais. Silti nyt jos totta puhutaan, mun blogin pitämisen innostus on korkeimmalla tasolla ja odottelen innolla että pääsen kirjoittelemaan postauksia ja jakamaan niitä teidän kanssa, ajatuksena olisi ainakin se 2-4 postausta viikosssa, mutta rankimmilla viikoilla uskottavasti vain yksi.

Nyt näin uuden blogin parissa toistetaan taas samat faktat; tämä sivusto kertoo minun harrastuksestani hevosten parissa. Käyn ratsastamassa kahdella tallill; Wanhanpirkkiö Hevospalvelussa & Haparanda Ryttarella. Tämän lisäksi minulla on vielä vuokraponi, Lieske, tammasta saatte tietoa lukemalla esittelysivun ”Lieske”. Mutta mun ehdoton lemppari on Wanhastapirkkiöstä, Natas niminen poni, jos haluatte tietoa ponista, käykää ihmeessä lukemassa hänenkin esittelysivu ”Natas”. 

Kuvaaminen on myös lähellä mun sydäntä. Käytössä on Canonin kamera; Canon Eos 1200D. Se ei ole mikään paras, mutta oon tykänny siitä tosi paljon. Objektiiveinä toimii sitten perus kittiputki ja 70-300mm tamron/macro. Kuvaan mm. eläimiä, luontoa ja ratsastusta, periaatteessa kaikea mikä näyttää kiinnostavalta. Ois kiva päässä enemmän reissaan ja kuvaamaan ”suuria” kisoja, mutta nyt joudun toipumaan harjoituskisioihin jota pietetään lähitalleilla. 

Apassionata 2016

Nää aloituspostaukset on aina turhauttavia ja pitää oikeasti miettiä mitä kirjoittaa, mutta uskon että tässä on nyt mun viimeinen aloituspostaus, että toivottavasti kelpaa!

Minä kiitän ja kuittaan, nähellään seuraavan postauksen parissa!